Sivut

tiistai 20. tammikuuta 2015

Sopivasti onnellinen

Minua on hiljattain puraissut urheilukärpänen. En tiedä mistä se into alunalkujaan lähti, mutta nopeasti se vaan yltyi ja yltyi. Kun kunto lähti paranemaan ja selvää lihaskunnon parannusta oli nähtävissä, olin entistä enemmän koukussa tuohon kehityksen koukuttavaan fiilikseen.
Lähtötilanteeni oli kunnon puolesta heikko. Hengästyin lenkeillä ystäväni kanssa helposti ja jouduimme monesti pysähtymään pistävään kylkeeni.
Nyt eilen lenkillä päätin tehdä vähän intervalleja ja juoksin osan matkasta välillä kävellen. Olo oli ihan huikea ja kunnon parantuminen selkeä! Jaksoin hölkätä pitkiä matkoja ilman pahaa hengästymistä. Siihen kun lisätään ensimmäisen viikon painonpudotus -1kg niin motivaatio on aika korkealla!

Tavoitteena mulla on pudottaa 8kg painoa ja kiinteytyä. Treenaan samalla lihaskuntoa, mutta todenteolla alan keskittymään salilla treenailuun kun saan ensin vähän rasvaa pois. Pääpainona mulla on tällä hetkellä saada peruskuntoa ja jaksavuutta paremmaksi ja ruokavalio kondikseen. Tosin ruokavalio mulla alkaa aika terveellisesti lautasmallin mukainen ollakkin.
Olen ottanut itsestäni ennen -kuvat, mutta vielä en tohdi niitä julkistaa. Olen niistä vieläkin aika järkyttynyt, jos totta puhutaan.

Tänään saapuivat uudet juoksulenkkarit postissa ja treenilenkkaritkin roikkuu naulassa odottamassa ryhmäliikuntatunteja. Kun on mieluisat treenivaatteet valmiina, niin ainakin itse saan siitä mukavaa lisäpiristystä kuntoiluun!

Lisäkehitys postauksia siis luvassa ;)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Väsynyt, mutta onnellinen vuosi 2014

Rankka vuosi. Sitä se oli. Onnellinen, mutta rankka.
Istuin uutenavuotena ystäviemme keittiössä ja mietin, mitä vuosi oli sisältänyt. Löi tyhjää, ajatus oli sumea. Väsymystä?
"No vauva" ehdotti ystäväni. Tosiaan, vauva tietenkin.
Koko vuosi oli jotenkin niin sumea väsymyksestä ja päivistä selviytymisestä, että piti oikein kovasti miettiä mitä muuta tapahtui.
En voi sanoa, että olisin aivan täysillä nauttinut äitiyslomasta. Oli tietenkin ihana opetella uutta arkea kahden alle kolmevuotiaan lapsen kanssa, mutta minä en vain ole sellainen pullantuoksuinen kotiäiti joka jaksaa puunata kotia ja juosta lasten kanssa milloin missäkin kerhoissa. Tai en tiedä olisinko sellainen, jos saisin joskus nukkua öisin, tai vaikka edes päivisin? Minä vain odotin sitä päivää, kun rakas vauvantuoksuinen kääröni nukkuisi yöt, edes kohtalaisesti. Tai, että esikoinen 2 vuoden yöäherryksen jälkeen oppisi nukkumaan edes kohtalaisesti.

"Nauti nyt kun kerkeät, ensimmäinen vuosi menee liian nopeasti!" Oikeasti? (Pieni riemunkiljahdus) Kyllähän minä sen muistin jo esikoisen ajoilta, mutta nopeasti se vain unohtuu.
Minä rakastan taaperoikää. Kun vauvani lähenee yhtä vuotta, väsymykseni alkaa kaihota silmistä. On ihana seurata kasvavaa lasta. Paljon ihanampaa, kuin valvoa yöt pienen heräilevän vauvan kanssa.

Okei, tästä nyt voi saada sellaisen kuvan, että olen aivan hirveä äiti. En ole, älkää huoliko.
Meillä eletään omanlaistamme arkea. Nukumme pitkään, ollaanhan me lomalla?
Meillä syödään kunnolla ja terveellisesti, joten äidillä nyt joskus menee tunteja päivässä kokkailun ohessa.
 Meillä mennään monesti puistoon ja pihalle vasta päiväunien jälkeen ja ei, me ei monesti vierailla minkään sortin kerhoissa. En ymmärrä miten edes kerkeäisin?
Käymme todella paljon mummoloissa. Se on meille tärkeää, Samoin kummit ja muut lapsi- ja aikuiskaverit. Minulle taas nuo asiat ovat paljon tärkeämpiä, kuin tarkat rutiinit puistoajoista ja muskareista. Toisille kerhot ja tarkat rutiinit ovat tärkeitä, toisille puhdas koti on tärkeä. Meitä on moneen junaan!

Olen monesti kuullut pikkulintujen puhuvan, että meillä on niiin sekaista. No tottahan se on. On sekaista, mutta eikös sitä aina sanota, että lapsiperheissä on lupa olla sotkuista? Nuku, kun lapsesi nukkuu. Kyllä minä ainakin olen yrittänyt!
Minulla on kaksi jalassa roikkuvaa lasta, jotka pyrin ruokkimaan, pitämään puhtaissa vaatteissa ja onnellisena. Olen valtaosan päivistä tai koko päivän yksin, ilman toista vanhempaa, koska hän tekee pitkiä päiviä töissä. Missä hemmetin vaiheessa kerkeäisin siivota, kun kahden sekunnin päästä on sama sotku kun ennen siivoamista? Miten jaksaisin nousta ylös 7 aikaan aamulla, kun olen nukkunut vain pari tuntia kahden huutavan lapsen kanssa?
Kun minulla on mahdollisuus nukkua pitkään, käytän sen mahdollisuuden. Ihan vain oman itseni takia. Kyllä, minäkin joskus ajattelen itseäni. Se on kuulemma ihan terveellistä, sanotaan..

Kaiken kaikkiaan siis tämä vuosi on todellista suorittamista. Tsemppausta, että jaksaa koko päivän hereillä ja purkamatta omaa väsymystään muihin. Olen ylpeä itsestäni, että selvisin, vaikka voin todeta käyneeni oman jaksamiseni rajamailla. Joskus olisi tehnyt mieli heittäytyä polvilleen ja itkeä, ettei jaksa enää sekunttiakaan, jos ei saa nukkua. Joskus oli niin turta, ettei edes osannut itkeä, vaikka kuinka yritti.
Miten paljon olisinkaan tarvinnut auttavaa kättä, joka olisi tullut käymään ja antamut nukkua, käydä suihkussa. Joku joka olisi vain tullut auttamaan ilman pyytämistä, koska sitä minä en osaa tehdä. Pyytää apua, koska minä olen oppinu selviämään itse. Ehkä on omaa tyhmyyttä olla pyytämättä, mutta se on minulle heikkoutta. Ja minä en voi olla heikko, minä olen se joka huolehtii muista.

Nyt, kun vauvani on jo lähellä yhden vuoden rajapyykkiä ja töpöttelee kävellä ensimmäisiä askeliaan, en voisi olla onnellisempi. Isosisko joka hellästi ja joskus vähän rajusti, kutittaa ja hellii pikkusiskoaan, on näky joka saa aina hymyn kasvoille.
Esikoinen heräämättä yöllä kertaakaan ja pienimmäinen muutaman kerran heräilyllä, saa jo hymyn todella ylös.

Nyt kun siis mietin uudelleen, mitä vuonna 2014 tapahtuikaan, voin sanoa.
"Olin väsynyt, mutta maailman onnellisin äiti. Oli rankkaa, mutta hittovie minä jaksoin. Ja nyt tiedän mitä on todellinen ystävyys, koska sen jos minkä huomaa silloin, kun heitä eniten tarvitsee ja kehen voi tukeutua, kun on vaikeaa."
Kai voisi sanoa, että vuosi oli itsensä tutkiskelun ja löytämisen vuosi.
Kiitos heille, jotka kuuntelivat, heille jotka ymmärsivät, heille jotka eivät teeskennelleet. Kiitos aidoille ihmisille :)

Hyvää alkavaa vuotta kaikille. Tulkoon siitä onnellinen ja kevyempi ;)